Eroon silmälaseista osa.2: laserleikkaus

Juttu leikkausta edeltävästä tutkimuksesta löytyy täältä.

Leikkausta edeltävä yö tuli nukuttua vähän huonosti, mutta jännitys kuuluu asiaan. Vastaanottoon tultaessa olin kuitenkin yllättävän rauhallinen. Leikkausta pelkäävien on mahdollista saada rauhoittava esilääkitys, mutta itse en tätä tarvinnut. Lääkäri sanoi, että ihmisestä näkee jo esitutkimuksessa jos on tarve rauhoittaville, enkä minä vaikuttanut lainkaan sellaiselta henkilöltä. Ennen leikkausta lääkäri vielä vilkaisi silmäni nopeasti, jotta laserointi voidaan varmasti tehdä. Tämän jälkeen siirryttiin leikkaussaliin. Hoitaja laittoi silmiini neljää puudutus-, kivunesto- ja antibioottitippaa. Kieltämättä voin sanoa, että vähän isompi jännitys iski leikkaushuoneessa, kun menin makuulle ja kaikki laitettiin valmiiksi leikkausta varten. Näin lähinnä vain mustaa, sivuilla vähän kirkasta valoa ja keskellä vihreän pisteen, jota minun piti tuijottaa koko leikkauksen ajan siitä huolimatta näinkö sitä vai en.

Silmiini laitettiin luomenlevittimet, jotta silmät pysyvät auki. Tämä tuntui pienenä paineena, joten kannattaa pitää silmät rentona koko leikkauksen ajan. Leikkauksessa silmiä laseroitiin kahteen otteeseen. Ensin tehdään silmään läppä, jonka alta ohennetaan sarveiskalvoa. Ohennuksen aikana alkoi haista epämiellyttävän kärventyneelle. Inhottavinta leikkauksessa ei ollut laserointi, joka ei siis tunnu mitenkään, vaan silmiin laitettavat nesteet. On aika vaikea olla silmää liikuttamatta, kun aukinaisiin silmiin pärskähtää yhtäkkiä nestettä. Pari kertaa silmäkirurgi joutui sanomaan, että älä heilu. Tällä hän tarkoitti, että katseeni saattoi välillä liikahtaa muualle kuin vihreään pisteeseen, vaikka muuten koko toimenpiteen ajan makasin liikkumatta kuin tatti. Pienet silmänliikkeet tulevat vain tahtomattakin, kun silmää kosketaan jotenkin epämiellyttävästi. Laseroinnin aikana ei tullut tarvetta liikahtaa, vaikka ei laser olisi liikkumisesta huolimatta leikannut mitään ylimääräistä.

Leikkauksen jälkeinen selviytymispakkaus. Silmäsuojat ja ihoteippiä yöksi, lääketippoja ja tietenkin vanhat silmälasit kotelossa. Silmäsuojia piti käyttää viikon ajan öisin.

                        

Laserleikkaus kesti alle 10 minuuttia, jonka jälkeen menin hämärästi valaistettuun huoneeseen kahdeksi tunniksi. Huoneessa oli tarjolla pientä syötävää ja juotavaa. Tunnin hämyilyn jälkeen kävin pikaisesti leikanneen lääkärin tarkastettavana ja palasin takaisin lepohuoneesen. Tämän parin tunnin ajan viihteenäni  oli silmätippojen käyttö 10 minuutin välein ja radion kuuntelu. Silmät tuntuivatkin melkoisen kuivilta leikkauksen jälkeen, joten tipat olivat tarpeeseen. Silmätipat tulevat tutuiksi, koska niitä pitää käyttää leikkauksen jälkeen puolen vuoden ajan. Ostinkin apteekista yli parisataa yksittäispakattua silmätippapipettiä, joten ne riittävät vähäksi aikaa.

Lopuksi kävin taas lääkärin luona, joka totesi leikkauksen onnistuneen erinomaisesti ja laseroidun läpän pysyvän varmasti paikallaan. Tietenkin silmiä pitää varoa ja välttää esimerkiksi silmien hieromista. Näkötestin mukaan olisin saanut heti ajaa kuorma-autoa, jota varten pitää siis olla parempi näkö kuin henkilöautoa varten. Leikkauksen jälkeen monella ilmenee valonarkuutta ja roskan tunnetta silmässä, mutta itse vältyin kaikelta tältä. Kotiin lähtiessäni en oikein vielä kokonaan sisäistänyt asiaa, että minähän näen ilman laseja. Silmät toki hakivat vähän fokusta, mutta näin yllättävän hyvin leikkauksen jälkeen.

Nyt on kaksi viikkoa kulunut leikkauksesta. Ensimmäisinä aamuina heräsin silmät kuivuudesta punaisina, mutta nyt silmien kuivuus on helpottanut. Näkökin on tarkentunut verrattuna leikkauksen jälkeiseen. Aluksi minulla oli hieman sumea lähinäkö ja alaspäin katsoessa esimerkiksi ääriviivat, kuten portaat näyttivät hieman epätasaisilta. Nämäkin haitat ovat kadonneet. Olen siis tyytyväinen tämän hetkiseen näköön, mutta saa nähdä miten näköni vielä muuttuu, koska lopullisen näön määrittämiseen voi mennä vielä useampi kuukausi. Olin niin tottunut silmälaseihin, että esimerkiksi suihkuun mennessä välillä käy mielessä lasien pois ottaminen. Pari kertaa olen koettanutkin ottaa näkymättömiä laseja pois päästä, mutta nyt olen alkanut sisäistää, ettei laseja enää ole. Kaikki näyttää hyvältä kirjaimellisesti, joten olen ehdottomasti iloinen siitä, että menin leikkaukseen.